idle hands are devil’s tools

29.01.2014 - 17:29 / nikopetteri.


”Who needs hands? Not these fellas.”

So I figured out what to do for my photo reportage, schmoto schmeportage. / I’ll photograph artists’ hands! All coveres in paint and graphite and nail polish and shit and piss. / And as soon as I came to Liminka School Of Arts, I become really dorky and creative.

Artschool equals home to me. Although it’s here exactly where my anxiety crap began. I took up hypersexuality. I had panic attacks. I broke up from my boyfriend. Big stuff happened. But maybe that’s exactly why this place is important to me. So much baggage. Here’s where my current self began.

Poor substitute beds and expensive breakfast is plenty a reason to finish my reportage by the end of the day.

Kategoria: puuronsyönti.



2 vastausta - “idle hands are devil’s tools”

  1. Mikko Kirjoittaa:

    Mä olen ite miettinyt, että kodikseen voi mieltää paikan, jossa on löytänyt itsestään uusia puolia (tai kenties muista ihmisistä), ja ehkä sellaisella voimakkuudella, että ne on jättäneet jäljet? Koska silloin siihen on sellainen tietynlainen emotionaalinen side. (No joo, sä pystyit tiivistään tän ajatuksen merkinnäs paljon paremmin. Sen takia sarjisblogit on mulle <3)

    Ja sit toisaalta ite olen sillain huomannut, että aloin muuttumaan ihmisenä vasta sit, kun olin taas koulus ja oli ihmisiä ympärillä, joihin saattoi itseään heijastella. Sitä ennen ei ollut tavallaan sivarin ja välivuoden aikana mulla ketään uutta ja tärkeää ihmistä, joka olis auttanut mua eteenpäin. (Lapinjärvessä tuli oltua siinä mielessä liian vähän aikaa)

    Ja valokuvausjutuista voin kertoa uusimman moraalikriisini: ajauduin opiskelijabileiden mainoskuviin ja videoihin, joissa mulla oli yksi nainen olkapäilläni ja naisia käsivarsillani (ja sit reivasin tjs.). Tuli kauhea olo siitä, että wuude fuu, mä absolutisti mainostan tällaista hulluutta. Ja sit toisaalta, et voi vitun heteronormatiivisuus. Olin tavallaan liian konservatiivinen ja sit toisaalta liian liberaali. Ääh.

    Anteeks, teen liian pitkiä kommenttei. Pitäis vain ehkä taas eksyä jonnekin, et vois vain höpöttää sulle. :')

    (mä yritän jatkossa koittaa kommentoida blogiin enkä naamakirjaan, ainakin siis koitan)

  2. nikopetteri Kirjoittaa:

    ei ole olemassa liian pitkiä tai liian tyhmiä kommentteja! ja voi kun suomi olisi vielä hiukan pienempi maa, esim kaikkien ystävieni asuinkaupungit vierivieressä.

    mun olisi vielä pitänyt jaksaa piirtää siitä, miten limingassa ahdisti nimenomaan taidekriisi. olin odottanut ja säästänyt rahaa yläasteen alusta asti: miten niin suureksi puolitahallaan paisutetut odotukset voi edes lunastaa mitenkään? mutta se pettymys ja kateus ja riittämättömyyden tunne kasvatti, ja kasvattaa kai edelleen kunhan antaa sen.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus




Kategoriat

Arkistot