idle hands are devil’s tools
29.01.2014 - 17:29 / nikopetteri.
”Who needs hands? Not these fellas.”
So I figured out what to do for my photo reportage, schmoto schmeportage. / I’ll photograph artists’ hands! All coveres in paint and graphite and nail polish and shit and piss. / And as soon as I came to Liminka School Of Arts, I become really dorky and creative.
Artschool equals home to me. Although it’s here exactly where my anxiety crap began. I took up hypersexuality. I had panic attacks. I broke up from my boyfriend. Big stuff happened. But maybe that’s exactly why this place is important to me. So much baggage. Here’s where my current self began.
Poor substitute beds and expensive breakfast is plenty a reason to finish my reportage by the end of the day.
2 vastausta - “idle hands are devil’s tools”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Kategoriat
- agit-prop (34)
- dom andra (36)
- merda d'artista (72)
- puuronsyönti (141)
- Yleinen (62)
Arkistot
- lokakuu 2020 (1)
- elokuu 2020 (2)
- heinäkuu 2020 (1)
- joulukuu 2018 (1)
- syyskuu 2018 (1)
- elokuu 2018 (1)
- heinäkuu 2018 (1)
- toukokuu 2018 (1)
- maaliskuu 2018 (2)
- helmikuu 2018 (1)
- tammikuu 2018 (1)
- joulukuu 2017 (1)
- marraskuu 2017 (2)
- lokakuu 2017 (1)
- syyskuu 2017 (2)
- elokuu 2017 (2)
- heinäkuu 2017 (2)
- kesäkuu 2017 (1)
- toukokuu 2017 (1)
- huhtikuu 2017 (1)
- maaliskuu 2017 (3)
- helmikuu 2017 (2)
- tammikuu 2017 (2)
- joulukuu 2016 (1)
- marraskuu 2016 (3)
- lokakuu 2016 (1)
- syyskuu 2016 (3)
- elokuu 2016 (4)
- heinäkuu 2016 (4)
- kesäkuu 2016 (2)
- toukokuu 2016 (4)
- huhtikuu 2016 (2)
- maaliskuu 2016 (5)
- helmikuu 2016 (3)
- tammikuu 2016 (3)
- joulukuu 2015 (4)
- marraskuu 2015 (4)
- lokakuu 2015 (2)
- syyskuu 2015 (4)
- elokuu 2015 (3)
- heinäkuu 2015 (4)
- kesäkuu 2015 (4)
- toukokuu 2015 (4)
- huhtikuu 2015 (4)
- maaliskuu 2015 (3)
- helmikuu 2015 (4)
- tammikuu 2015 (4)
- joulukuu 2014 (15)
- marraskuu 2014 (3)
- lokakuu 2014 (3)
- syyskuu 2014 (3)
- elokuu 2014 (4)
- heinäkuu 2014 (6)
- kesäkuu 2014 (4)
- toukokuu 2014 (5)
- huhtikuu 2014 (3)
- maaliskuu 2014 (3)
- helmikuu 2014 (4)
- tammikuu 2014 (6)
- joulukuu 2013 (4)
- marraskuu 2013 (3)
- lokakuu 2013 (5)
- syyskuu 2013 (3)
- elokuu 2013 (5)
- heinäkuu 2013 (6)
- kesäkuu 2013 (5)
- toukokuu 2013 (6)
- huhtikuu 2013 (5)
- maaliskuu 2013 (3)
- helmikuu 2013 (4)
- tammikuu 2013 (2)
- joulukuu 2012 (3)
- marraskuu 2012 (3)
- lokakuu 2012 (3)
- syyskuu 2012 (2)
- elokuu 2012 (4)
- heinäkuu 2012 (7)
- kesäkuu 2012 (7)
- toukokuu 2012 (6)
- maaliskuu 2012 (3)
- helmikuu 2012 (2)
- tammikuu 2012 (6)
- joulukuu 2011 (3)
- marraskuu 2011 (4)
- lokakuu 2011 (1)
29.01.2014 - 21:25
Mä olen ite miettinyt, että kodikseen voi mieltää paikan, jossa on löytänyt itsestään uusia puolia (tai kenties muista ihmisistä), ja ehkä sellaisella voimakkuudella, että ne on jättäneet jäljet? Koska silloin siihen on sellainen tietynlainen emotionaalinen side. (No joo, sä pystyit tiivistään tän ajatuksen merkinnäs paljon paremmin. Sen takia sarjisblogit on mulle <3)
Ja sit toisaalta ite olen sillain huomannut, että aloin muuttumaan ihmisenä vasta sit, kun olin taas koulus ja oli ihmisiä ympärillä, joihin saattoi itseään heijastella. Sitä ennen ei ollut tavallaan sivarin ja välivuoden aikana mulla ketään uutta ja tärkeää ihmistä, joka olis auttanut mua eteenpäin. (Lapinjärvessä tuli oltua siinä mielessä liian vähän aikaa)
Ja valokuvausjutuista voin kertoa uusimman moraalikriisini: ajauduin opiskelijabileiden mainoskuviin ja videoihin, joissa mulla oli yksi nainen olkapäilläni ja naisia käsivarsillani (ja sit reivasin tjs.). Tuli kauhea olo siitä, että wuude fuu, mä absolutisti mainostan tällaista hulluutta. Ja sit toisaalta, et voi vitun heteronormatiivisuus. Olin tavallaan liian konservatiivinen ja sit toisaalta liian liberaali. Ääh.
Anteeks, teen liian pitkiä kommenttei. Pitäis vain ehkä taas eksyä jonnekin, et vois vain höpöttää sulle. :')
(mä yritän jatkossa koittaa kommentoida blogiin enkä naamakirjaan, ainakin siis koitan)
29.01.2014 - 21:32
ei ole olemassa liian pitkiä tai liian tyhmiä kommentteja! ja voi kun suomi olisi vielä hiukan pienempi maa, esim kaikkien ystävieni asuinkaupungit vierivieressä.
mun olisi vielä pitänyt jaksaa piirtää siitä, miten limingassa ahdisti nimenomaan taidekriisi. olin odottanut ja säästänyt rahaa yläasteen alusta asti: miten niin suureksi puolitahallaan paisutetut odotukset voi edes lunastaa mitenkään? mutta se pettymys ja kateus ja riittämättömyyden tunne kasvatti, ja kasvattaa kai edelleen kunhan antaa sen.