Keeps Getting Petter And Petter

Muinoin mulla oli sarjisprojekti nimeltä Kolmipiikit. En aio pitkästyttää lukijoitani selittämällä jonkun olemassaolemattoman proggiksen juonta, mutta kerrottakoon sen verran, että alettuani piirtämään Pepperiä Pulssi-lehteen huomasin käyttäneeni viimeksimainitussa käytännössä kaikki Kolmipiikkien henkilökemialliset koukut. Pepperin humoristinen hassu-eläin-tekee-hassuja-asioita-formaatti sopi paremmin siihen pirtaan, mikä Kolmipiikeissä olisi ollut teiniangstia ja tahatonta komiikkaa.

Alla oleva sivu on äsken väsäämäni muka-sivu Kolmipiikeistä(onko olemassa sanaa harjoituksen vuoksi tehdylle, enemmän tai vähemmän loppuun asti viedylle sarjakuvasivulle? Pseudosivu? Fauxview? Pitääkö moinen sana keksiä itse?). Halusin harjoitella kaikenlaisia asioita: dramaattista varjostusta, lasin ja nesteen heijastuksia, hieman kaupunkikuvaakin(joka yrittää olla Oulua ulkomuistista, traagisesti lässähtäen).

Mutta ennen kaikkea etsin(siinä täysin onnistumatta) uutta, realistisempaa tyyliä, joka tarkemmin ajatellen sopii tarinan nykymuotoon vielä huonommin kuin yleensä käyttämäni cartoon-tyyli. Tykkään kuitenkin yhä Kolmipiikkeihin ajan myötä kehittyneestä taustatarinan aihiosta, ja tämä piirustustyyli(ja Johanna Sinisalo) ohjenuoranani voisin kehittää kyseistä mytologoidia eteenpäin, astetta noirimpaan ja häiritsevämpään suuntaan.

Kategoria: merda d'artista.